Rankan talven jälkeinen kolea heinäkuu on nyt chillattu ja grillattu, lomat lusittu ja on aika palata pikku hiljaa arkeen. Jotain hyvääkin siinä on, maksa-arvot palautuvat hengissä pysymisen kannalta siedettäviin lukemiin, sukuelinten hiertyneet limakalvot saavat levähtää ja Delirium Deli jatkaa juttujen julkaisemista.
Käydään asiaan. Vanuatulla pennut paiskataan yli kymmenmetrisiltä bambutelineiltä pää edellä kunttaan, ja Mawé-heimon pojat saavat tulimuurahaisvanttuut käpäliin kun aika on kypsä. Täälläpäin sellaisesta joutuisi suuriin vaikeuksiin, siksi yksilön psyykkisen kehityksen kannalta merkitykselliset, kestävyyttä ja uskallusta koettelevat initaatioriitit (aikuistumis- tai siirtymäriitit) ovat surkastuneet monissa länsimaissa. Rippikoulu ei tässä maallistuneessa yhteiskunnassa ole juuri muuta kuin tupakin polttelua nurkan takana ja teiniraskauksien alkuunsaattamispaikka. Suomen armeijasta ei oikein hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että siellä tehtäisiin pojista miehiä, lähinnä asia taitaa olla päinvastoin. Mopokastekin on kielletty.
Kun initaatiota ei ole, monet jäävät johonkin aikuisuuden ja lapsuuden välimaastoon, skeittaavat kolmevitosina työttöminä ostarilla, pelaavat pelikoneilla, leikkivät leluilla, haaveilevat mahdottomuuksista ja/tai ajattelevat vain itseään, eivätkä osaa ottaa vastuuta yhtään mistään.
Mutta mistä löytäisimme uuden initaatiokokemuksen? Hippigurut ehdottivat initaatioksi psykedeelistä kokemusta, mutta tulokset voivat vaihdella. Lisäksi sekin on tehty laittomaksi. Sota olisi tehokas, mutta siinäkin on haittapuolensa.
Matkustelusta on onneksi muodostunut jotain, joka vastaa melko hyvin initaatioriittiä. Se on parhaimmillaan rohkeuden koettelemus, omien voimien löytämistä ja muiden ihmisten kohtaamista. Samalla tajunta laajenee ja vanhat, ahtaat mielenmallit murtuvat, yksilö alkaa ymmärtää paikkaansa yhteisössä ja laajemmassa viitekehyksessä.
Kesät ovat perinteisesti matkailun aikaa. Delirium Delin lähiaikojen jutut liittyvätkin siis kaukomaihin ja seikkailuihin tien päällä. Tiedossa on ainakin suureellinen, kaksiosainen travellauskronikka, jonka tekemiseen ovat osallistuneet ohellani myös Make Sund ja iki-ihastuttava Sini Tikka. R. von Tikan sarjakuvissakin kierrellään vieraissa maastoissa. Lisäksi allekirjoittanut on askarrellut merisuolanmakuisen kirjoitelman löytöretkien ajoilta.
Make Sund ei ole työväen miehiä vain proosapaatoksen tai aatteen tasolla, vaan on todistetusti painanut ihan koko kesän pitkää päivää niillä liikenneväylillä, mitä pitkin löysemmät jätkät huristavat löysäilemään. Maken heinäkuisen novellin teema ei siten varsinaisesti käsittele matkustelua, vaikka pitkälle matkalle siinäkin lähdetään.