Pekka Kunnarla eli ja kuoli, kuten syntyikin – vähän myöhässä. Pekan isä oli toimen mies ja häntä tympäisi suunnattomasti, kun hyvää työaikaa tärvääntyi laitoksella pojan sitkasta syntymää odotellessa. Talon hiekkalaatikon neppisautokisat ehtivät poikkeuksetta päättyä ennen kuin Pekka kerkesi laatikon laidalle oman autonsa kanssa ja ensimmäisenä koulupäivänään Pekka seistä tojotti haalein ilmein asentoa rangaistuksena myöhästymisestä. Liikuntatunnilla Pekka teki ainoan maalinsa – silloinkin oman – kun tuli vessasta kesken pelin eikä tiennyt, että kentän puolet oli sillä aikaa vaihdettu. Murrosiässä alemman luokan Maarit oli Pekkaan tulisesti rakastunut, mutta kun Pekka sai moponsa korjattua, Maarit viuhtoi kylän raittia jo Kankisen Datsunin etupenkillä eikä ollut tunteakseenkaan. Pekka haki kaikkiaan viiteen ammattikouluun, mutta koska lähetti hakemukset myöhässä, tuli pidettyä välivuosi. Oikeastaan kaksikin. Työnantajansa, Posti- ja lennätinlaitoksen palveluksessa Pekka Kunnarlan tähtihetki osui kertaan, jolloin hän sattui kastelemaan postimerkin kastelusienet juuri ennen pääjohtaja Vennamon yllätyskäyntiä konttorissa. Pekka Kunnarla ei ehtinyt koskaan naimisiin, sillä hän menehtyi 35 vuoden iässä työpaikan jätepahvin puristimeen. Tapauksen jälkeen puristimen katkaisijan aikaviivettä nostettiin työsuojelupiirin kehotuksesta entisestä kymmenestä sekunnista viiteentoista.

(157 vierailua, 1 vierailua tänään)
Palautteesi on tärkeää, sillä se auttaa tekijöitä kehittymään. Scheißea!Aivan hyvä! (+4 pistettä, 4 äänestä)